Kuukauden hartausteksti: Jumalan huolenpito
Katselen ulos Wanhan pappilan ikkunasta ja mietin mitä Jumalan huolenpidosta sanoisi. Aurinko kirkastaa puiden syysväriset lehdet ja tuulenvire heiluttaa vaahteranlehtiä. Pupu loikkii puiden siimeksessä naposteltavaa etsien. Jostain kuuluu ruohonleikkurin ääni. Mieleen tulee Raamatun kohta ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6.)
Jeesus opettaa tällä, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Kuitenkin me murehdimme niin isoja kuin pieniä asioita, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Se on inhimillistä ja toki Jumala inhimillisyytemme tietää ja osaa murehtimistamme katsoa armollisin silmin. Joskus vaikeuksia kohdatessamme saatamme epäillä Jumalan huolenpitoa. Sekin on inhimillistä.
Toivoa ja rauhaa antaa kokemus siitä, että emme ole yksin vaikeallakaan hetkellä. Jumala ei hylkää, vaan rakastaa ehdoitta ja antaa anteeksi, kun tunnustamme Hänelle syntimme ja tahdomme elää Hänen johdatuksessaan ja tuntemisessaan. Taivaallinen Isä pitää Häneen uskovasta huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.
”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6).
Jumalan huolenpitoa on, että saamme uskon vahvistusta ja luottamusta siihen, että Jumala ohjaa elämäämme. Raamatussa sanotaan 365 kertaa ”Älä pelkää”. Siis kerta joka vuoden päivälle. Mikään elämässä ei ole sattumaa, vaan osa Jumalan suunnitelmaa, jossa kaikella on tarkoitus.
Isän kämmenelle,
Tuija Haukkaluoma
-
Diakoni
Tuija HaukkaluomaDiakoniatyö
